Vadelma Rubus idaeus – Istutus, kasvatus ja leikkaus: Näin vadelmapensas ja muut vadelmakasvit menestyvät!
Vadelma, punavadelma eli vattu eli villivadelma, Rubus idaeus, on monivuotinen vatukoihin kuuluva pensas. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, vadelmalla on vielä vaapukka ja vaarainkin. Vadelmat kuuluvat ruusukasveihin kuten mansikka ja omena. Vadelmassa on kaksivuotiset kukkivat versot. Ihanuus kasvaa myös villinä Suomessa. Etelä-Suomessa vadelma kasvaa erityisen hyvin, mutta se viihtyy myös korkeammalla. Tämä mehevä ja rakas marja herättää ihania muistoja. Viileä ilmasto sopii täydellisesti tämän herkän marjan viljelyyn, ja sen ansiosta suomalaiset vadelmat ovat maailman parhaita. Makeat ja mehukkaat vadelmat, joissa on vain ripaus hapokkuutta, sopivat erinomaisesti piirakoihin, smoothieihin, hilloihin tai yksinkertaisesti sellaisenaan syötäviksi. Kun siis seuraavan kerran etsit herkullista ja terveellistä välipalaa, tartu kouralliseen vadelmia!
Mikä vadelma on?
Vadelma, punavadelma eli vattu eli villivadelma, Rubus idaeus, on monivuotinen vatukoihin kuuluva puolipensas. Se on herkullinen ja satoisa ruokamarja, joka kasvaa Suomessa myös luonnonvaraisena. Etelä-Suomessa vadelma viihtyy erityisen hyvin ja kasvaa Oulun-Kajaanin korkeudelle asti sitä kasvaa vielä.

Vadelman marjat ovat pieniä ja soikeita tai pyöreitä sekä onttoja. Väriltään ne ovat punaisia tai keltaisia. Vadelmasta on käytetty myös nimeä vaapukka ja vaarain. Vadelma on karhunvatukan kanssa samaan heimoon kuuluva marja.
Vadelmat kuuluvat ruusukasveihin. Sillä on kaksivuotiset, piikikkäät, toisena vuonna kukkivat versot. Vadelman marjat ovat pieniä ja soikeita tai pyöreitä ja ne kasvavat pensaissa. Marjan keskus on ontto. Kypsinä ne ovat väriltään syvänpunaisia. Lisäksi on myös keltaisia vadelmalajikkeita.
Vadelmat ovat hyvin herkkiä, ja ne voivat helposti mustelmoitua tai murskaantua. Tämän vuoksi ne eivät useinkaan kulje mukana hyvin, ja niitä on usein saatavilla vain paikallisesti.
Mistä vadelman nimi juontuu?
Vadelma on englanniksi raspberry eli marja, joka kasvaa pensaassa. Nimitys vadelman tulee vanhan englannin kielen sanasta raspberge. Sana raspberge tarkoitti “punaisia marjoja sisältävää pensaikkoa” Vanha englannin kielen sana raspberge juontui latinan sanasta rubus, joka tarkoitti “punaista”. Latinankielisestä sanasta rubus on peräisin myös englanninkielisen punaisen värin nimi – red. Vadelma-nimen uskotaan liittyvän myös kreikan sanaan rhapso, joka tarkoitti “ryömiä” Tämä saattaa johtua siitä, että vadelmat kasvavat ryppäinä. Kun ne ovat kypsiä, ne on helppo poimia ryömimällä varovasti sormilla niiden yli.
Vadelmapensas
Vadelman, vadelmapensaan tunnistaa piikkikkäästä varrestaan, puumaisista sisemmistä varsista ja vihertävämmistä uusista versoista. Varsissa on siis pieniä piikkejä. Villivadelma kasvaa melko kuumilla paikoilla, kuten mäenrinteillä ja hakkuuaukeilla, sen voi siis tunnistaa kasvupaikankin perusteella.

Vadelman lehdet ovat vihreät ja sahalaitaiset. Vadelman valkoinen hieman vihertävä kukka on noin senttimetrin kokoinen. Vadelman marja on väriltään punainen kypsänä. Vadelma on monivuotinen kasvi, joka tuottaa hedelmää, joka korjataan kesäkuukausina. Hedelmä on punainen (tai keltainen), pyöreä ja siinä on ontto keskus.
Keltainen vadelma
Vadelmasta on olemassa myös keltainen muunnos. Keltainen vadelma on Rubus idaeus kuten punainen vadelmakin. Sen istutus, kasvatus ja käyttö ruokiin on samanlainen kuin punaisen vadelman. Kun luet artikkelin tulet tuntemaan samalla myös keltaisen vadelman olemuksen.

Vadelma-aika
Vadelmat ovat kesämarjoja ja ne ovat marjovat heinä- elokuussa. Etelä-Suomessa vadelmia saadaan heinäkuun loppupuolella, muualla pari viikkoa myöhemmin. Niitä voi kuitenkin joskus löytää supermarketeista ympäri vuoden. Vadelmat ovat suosittu valinta jälkiruokiin ja leivontaan, mutta niitä voi syödä myös sellaisenaan terveellisenä välipalana. Niissä on runsaasti antioksidantteja, vitamiineja ja kuituja, ja niiden ainutlaatuinen makean ja kirpeän maku on herkullinen.
Vadelman lehti
Vadelman lehti on vihreä ja sahalaitainen. Se ei ole kiiltävä eikä liukas, vaan pikemminkin hieman karvainen. Lehden väri ei ole kovin tummanvihreä päältä, vaan ennemminkin keskivihreä. Alapuolelta lehti on harmahtava. Vadelmissa myös lehti on käyttökelpoinen, siitä saa esimerkiksi loistavaa teetä tai hauduketta.
Vadelman erityisyys – Muutama erikoisfakta vadelmasta
Vadelmaa pidetään usein perinteisenä kesämarjana, mutta tiesitkö, että vadelmia on itse asiassa kahta eri tyyppiä? Kesäkasvuiset vadelmat tuottavat hedelmää alkukesästä loppusyksyyn, kun taas ikivadelma tuottaa hedelmää loppukeväästä alkutalveen. Vadelmat kuuluvat myös ruusukasveihin, mikä saattaa selittää, miksi niitä käytetään usein kukka-asetelmissa. Tiesitkö, että jokainen vadelma koostuu itse asiassa noin sadasta yksittäisestä vadelmasta? Drupeletit ovat pieniä hedelmiä, jotka kasvavat yhteen muodostaen suuremman hedelmän, ja jokaista niistä ympäröi pieni mehutasku. Kun pureudut vadelmaan, nämä mehutaskut puhkeavat ja vapauttavat makunsa. Ei ihme, että vadelmat ovat niin suosittuja!
- Vadelma kuuluu ruusukasveihin
- Vadelmat ovat hyvä kuitujen, C- ja K-vitamiinin sekä mangaanin lähde
- Vadelmien uskotaan olleen olemassa jo yli 2 000 vuotta
- Nykyään maailmassa viljellään yli 200 vadelmalajiketta
Vadelman istutus
Kasvi kasvaa lauhkeassa ilmastossa ja vaatii täyttä aurinkoa ja hyvin ojitettua maaperää. Vadelmaa voidaan lisätä siemenillä, mutta useimmat kaupallisesti viljellyt kasvit lisätään juuripistokkailla. Kasvit kasvatetaan yleensä riveissä, ja niiden etäisyys toisistaan on noin kaksi metriä.

Vadelmat ovat itsestään hedelmöittyviä, eivätkä ne tarvitse ristipölytystä tuottaakseen hedelmiä. Pölyttäjiä, kuten mehiläisiä, tarvitaan kuitenkin optimaalisen hedelmätuotannon varmistamiseksi. Vadelmaa voidaan viljellä Kajaanin – Oulun korkeudelle asti, mutta parhaiten se viihtyy Etelä-Suomessa.
Vadelma istutus kotipihalle
Vadelman taimet istutetaan myöhäissyksyllä tai aikaisin keväällä. Taimet voidaan siis istuttaa silloin kun vadelmat ovat vielä levossa, eli myöhäissyksyllä tai aikaisin keväällä. Vadelma istutetaan noin 10–30 sentin korkuiseen penkkiin.
Muista kastella taimia hyvin, sillä juuret eivät saa kuivahtaa yhtään. Kastele vadelman taimia istutuksen jälkeen. Muista leikata vadelman taimet istutuksen yhteydessä noin 10-40 cm mittaisiksi.
Vadelman istutus – Muistilista:
- Tee penkki joka on noin 10-30 cm korkuinen ja penkin leveys noin 50 cm.
- Sopiva taimiväli vadelmalle on noin 50 cm – 60 cm
- Riviväli 2–2,5 metriä.
- Rivit kannattaa istuttaa etelä-pohjoissuuntaan.
- Istutussyvyys on se, missä ei ole vielä silmuja. Varo istuttamasta liian syvälle, jotta silmut eivät vaurioidu.
- Vadelma kannattaakin istuttaa riveihin, jotta niitä voi hoitaa helpommin. Ne tuppaavat leviämään hyvin voimakkaasti ja niin kasvupaikkaa on helpompi huoltaa kun vadelmien taimet on istutettu riveihin.
- Voit kattaa vadelmapenkin mustalla muovilla rikkaruohojen torjumiseksi.
- Leikkaa taimet 10-40 cm mittaisiksi istuttaessa.
Vadelman kasvupaikka ja -alusta
Vadelmapenkki lämpimään ja tuulettomaan paikkaan
Vadelma kasvaa mielellään aurinkoisessa ja lämpimässä paikassa, miltei kuumassa, joten kannattaa etsiä sille pihalta valoisa, lämmin ja tuuleton kohta. Maan pitää olla multavaa ja veden pitää juosta pois kasvupaikalta hyvin. Multa saa olla myös hiekkaista, mutta tällöin pitää varmistaa riittävä kosteuden säilyminen.
Kasvupaikan tulee olla valoisa myös syksyllä, jotta seuraavan vuoden kukka-aiheet kehittyvät hyvin. Vadelman kasvupaikan maan tulisi olla pH arvoltaan 5,5 -6,5. Maa kannattaa kalkita jos pH on alhaisempi kasvupaikalla.
Kokeile erikoisia vadelmalajikkeita
Vadelmapenkkiin voi laittaa useita eri vadelmalajikkeita. Kannattaa kokeilla erikoisia vadelmalajikkeita.
Vadelmalajikkeita ovat esimerkiksi Maurin makea, Jenkka, Jatsi, Ottawa ja Muskoka.
Vadelma taimi
Kun valitsee vadelman taimia kannattaa valita vankkoja ja puhtaita taimia, joissaei ole tauteja. Vadelman taimi kannattaa istuttaa aurinkoiseen ja lämpimään tuulelta suojassa olevaan paikkaan.

Vadelman lannoitus
Lannoita vadelmapensaita puutarhalannoitteella, joka on tarkoitettu marjapensaille tai eloperäisellä lannoitteella eli kompostimullalla, lannalla eli kanankakalla esimerkiksi. Matalatyppiset puutarhalannoiteet ovat hyviä vadelmalle. Myös ruohosilppu sopii lannoitteeksi kuten myös booripitoinen tuhka.
Vadelman leikkaus
Taimen versot leikataan istutuksen yhteydessä, jotta kasvi saa voimaa juurtua. Versot katkaistaan noin 20-50 cm mittaisiksi istuttaessa, jotta kasvi voimistuu heti.
Vadelman versot ovat kaksivuotisia. Ensimmäisenä vuonna versot kasvavat ja toisena vuonna tulevat marjat. Joka vuosi tulevat uudet versot sitten taas seuraavalle kesälle tuottamaan satoa.
Vadelman leikkaus tehdään keväällä
Seuraavana keväänä kannattaa poistaa edellisen vuoden satoa tuottaneet versot ennen silmujen puhkeamista leikkaamalla ne maata myöden. Näin varmistaa runsaan sadon jatkumisen. Syysvadelmat tekevät satoa saman vuoden versoihin ja niiden satoa voidaan odottaa vasta myöhemmin kuin kesävadelmien satoa.
Vanhojen satoa tuottaneiden versojen lisäksi kannattaa poistaa myös vioittuneita ja kuivuneita muita versoja viemastä voimaa kasvilta. Leikkauksessa satoa tuottavia versoja jätetään noin 20 kpl rivimetriä kohti. Syysvadelmapensas voidaan leikata alas myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä.
Vadelman tuenta
Vadelmia voi tukea, mutta kaikkia ei ole pakko, sillä ne tulevat toimeen ilman tukeakin. Pensasvadelmat ovat melko matalia ja haaroittuvat sopivasti tukeakseen itseään. Jos kasvattaa tukea kaipaavia vadelmia puutarhassa muiden kasvien joukossa, voivat tukiratkaisut olla hyvinkin kekseliäitä ja luovia sekä kaikenlisäksi kauniita.

Vadelman kasvatus hyötypuutarhassa
Vadelmia kannattaa kasvattaa jonkinlaisissa riveissä avomaalla tai pellolla ja ne kannattaa tukea molemmin puolin riviä. Voit tukea vadelmat naruilla tai langoilla, jotka pingotetaan kummallekin puolelle pensasta vaikka koko rivi kerrallaan.
Tukilankojen tulisi olla noin 1 – 2 metrin korkeudella. Kaikkia vadelmapensaita ei siis lainkaan tarvitse tukea, sillä ne pysyvät aivan hyvin itsekin kuosissa koska ovat suhteellisen matalia ja haaroittuneita.